Allekirjoittanut on pohinut jo pitkään, että mikä se on se sellainen naamakirja, josta kaikki nykyään vouhkaavat niin mahdottomasti. Minulta on useaan otteeseen kysytty, olenko naamakirjassa. Ja silmät ymmyrkäisenä sitä sitten olen vastannut, että en. Kun en ole tiennyt mikä se sellainen on.

Nyt voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että naamakirja on tuttu juttu meidänkin perheessä. Tai lähinnä siis ton meidän vauvan osalta. Sille kun tupsahti postista moinen. Voidaan sitten vauvan ollessa aikuinen kertoa sille, että se on ollut jo ihan pienestä saakka trendeissä mukana ja tehnyt vanhempansa ylpeäksi.

Ja tässä todisteeksi pari kuvaa:

Kuva 1. Etusivu. Tota voi kuulemma muokata, joten kauppalistassa onkin jo myrkyttömiä kangastusseja, että saadaan siitä enemmän oman tyylinen.

Kuva 2. Kavereita, ne on jättänyt tohon viestejäkin meidän vauvalle..

Kuva 3. Ja koska eletään 2000-lukua, on oltava niitä eri värisiäkin kavereita. Hianosti ne osaa suomea kirjottaa noi ulkomaalaisetkin. Ihan ihmetellä täytyy.

Ihan kaikista kavereista en kuvaa viitsinyt ottaa, niitä siis on vielä pari lisää. Kaikkein hienointa tossa naamakirjassa on se, että noista vähän niinku kukan terälehtiä muistuttavista osista saa erilaisia ääniefektejä. Yksi rapisee, toisenen vinkaisee jne. En yhtään ihmettele, että aikuisetkin viihtyy tuntikausia tuon naamakirjan parissa.

-PeppiLotta