Katsoimme Pepin kanssa männäviikolla telkkaria. Sieltä sattui tulemaan Costeaun Merten salaisuudet sarjaa. Sen kummemmin noita luontoäidin ihmeitä kommentoimatta, joita sarjassa esitellään yllin kyllin, silmiin sattui ihan toinen juttu. Jaksossa vierailtiin jossain Afrikan maassa. Pahoittelen tietämättömyyttäni, tarkoitus ei tällä kertaa ole ollenkaan olla ylimielinen, mutta maan nimi vaan ei sattunut korviin tai silmiin missään vaiheessa (osuutta asiaan toki saattoi olla silläkin, että samaan aikaan juorusimme sydäntemme kyllyydestä).

No juu, mutta se pointti tälle kirjoitukselle kuitenkin oli maan kasvatustavoissa ja äitien arvoissa. Tyttölapset eivät pääse kouluun, koska heidän tehtävänään on juomaveden hankkiminen. Vesi oli vähissä, samoin kuin ruoka. Vettä hankittiin kaivamalla hiekkaan kuoppa ja sieltä sitten pikkuisilla kipoilla sitä lapattiin ämpäriin. Ei muuten näyttänyt hirveen hygieeniseltä se vesi, ikinä en joisi, en edes vodkan kanssa.

Ihmettelin kuitenkin hiukan (vain hiukan, koska itsekin olen turhamainen nainen), että noinkin köyhissä oloissa elävät naiset jaksoivat panostaa ulkonäköönsä. Vaikka rahaa ei ollut ruokaan, eikä kunnolliseen juomaveteen, sitä kuitenkin oli ulkonäön hoitamiseen. Jokaisella naisella oli toinen toistaan taidokkaampia lettikampauksia. Minulla ei olisi ikinä varaa käydä kampaajalla moisia teettämässä, hinta lienee useita satoja euroja.

Mutta toki, kyllähän se parisuhdekin varmaan paremmin voi, jos vaimo hoitaa ulkonäköään, mitäs siitä jos pari lasta likaiseen veteen kuolee. Niitähän saa tekemällä lisää... Varmana siis itse aion ottaa näistä naisista mallia, kunhan tuosta rantapallosta pääsen eroon. Vuoden äiti ja vaimo palkinto ei mene minulta tänä vuonna sivu suun.

-PeppiLotta