Jokainen joskus lasten kanssa tekemisissä ollut tietää lasten olevan aika ajoin, tai joidenkin yksilöiden tapauksessa aina, melkoinen riesa. Että tämä asia ei minullekaan sinällään mitenkään hurja yllätys olisi ollut. Se mikä tuli yllätyksenä, että jo syntymättömästä lapsesta on riesaa näin paljon kuin meillä.

Laskettuun aikaan pari viikkoa aikaa, ja allekirjoittanut on ollut lapsukaisen takia maannut sairaalassa kahteen otteeseen. "Lepäämässä". Sanokaa viisaat ihmeessä, että miten HELVETISSÄ sairaalassa synnytysosastolla voi levätä, kun osalla on synnytys käynnissä, osa on juuri synnyttänyt ja osa (kuten minä) vaan makaa siellä. Penskat huutaa, synnyttäjät huutaa, minä huudan, kun ei hermo kestä makaamista. On ihan uskomattoman vaikeeta ajatella, että siellä makaa lapsen parhaan takia, kun naapuripunkan sotanorsu kuorsaa kuin sarvikuono ja ähisee ja voihkii jokaisesta liikkeestä. Ekan yön jälkeen tarjosivat nukahtamislääkkeitä, jotka kietaisin naamariin pelottavan nopeasti. Epäilin tosin että armaat bloggaajakollegani olivat soittaneet osastolle ja suositelleet minun pitämistäni hyvässä ruoassa ja riittävässä unessa, muuten ei kellään ole kivaa. Eikä muuten olis ollutkaan. 

Ellei sääli olisi sairautta, niin säälisin lastani, se tulee niiiiiiin kuulemaan näistä raskausajan kärsimyksistä joka ikisen kerran kun tekee jotain tyhmää. Ja näillä perintötekijöillä sitä kuulemista tulee piisaamaan...

-PeppiLotta