keskiviikko, 10. joulukuu 2008

Dilemma

Kanssabloggaalajani kanssa pohdimme, että onko ihan hirveän väärin lyödä lasta jos se on oma. Ja jos se lapsi on tosi tosi tosi tosi ärsyttävä. Tai ÄRSYTTÄVÄ. Silloinhan lasta ei voida ottaa huostaan, eikä sossulla tai pollareilla ole mitään syytä puuttua asiaan, kun kyseessä ei ole oma lapsi. Ja kun sen vieraan lapsi on vielä peloteltu niin tehokkaasti, että se syyttää tapahtuneesta liukasta jalkakäytävää tai jotain ohikulkenutta huligaania, niin oma persaus on turvassa. 

Lapsenkasvatusrintamalla on ollut hiljaista, tuota vauvaa kun ei vielä voi ihan hirveesti kouluttaa. Ideoita kyllä on vaikka muille jakaa, mutta niistä sitten myöhemmin. Kanssabloggaajani Peppi sekä Lotta ovat kiireisiä toinen töistä ja toinen muutosta johtuen. Että minä kotiäitinä koitan pitää tätäkin linnaketta pystyssä, joskin aika kehnoissa kantimissa ollaan tällä(kin) saralla.  

torstai, 20. marraskuu 2008

Lasten suusta

Nää on aina hauskoja, sähköpostissa tulee usein hyviä, mutta nämä on ihan elävästä elämästä..

Istuin kaverini luona kylässä ja puhuttiin kännikalasta. Kaverin poika kysyi silmät ymmyrkäisenä, että millanen kala se kännikala oikein on. Repesimme kauheeseen nauruun ( ja trautmatisoimme lapsen varmaan iäksi), ja lupasin laittaa seuraavan kerran kun poika tulee meille kylään ruoaksi kännikalaa. Niitä kun tuossa läheisellä asuinalueella on aika lailla, joten materiaalia piisaa kyllä.

Samainen poika kuunteli toisen kerran minun ja äitinsä puheita. Puhuimme verotuksesta ja kerroin meille tulevan palautuksia aika rutkasti. Samaan hengenvetoon sanoin, että vaikka se on kiva saada jouluksi rahaa, niin parasta olisi kuitenkin se, että vuoden lopussa saldo olisi +-0. Poika kysyi, että mikäs sitten olis +-10. Koitettiin kovasti selittää termiä +-0, mutta en ole ihan varma siitä menikö se ihan perille saakka.

Ja sitten kunnon asennetta. Kaverini lapsi oli sairaana. Kaverini joutui kuitenkin olemaan töissä, joten lapsi haettiin sitten isovanhemmilleen. Lapsen palattua kotiin, kaverini kuunteli lapsen ja tämän kaverin leikkejä. Leikittiin nukeilla kotia, ja yksi lapsista oli sairaana ja tämän sairastavan nukkelapsen vanhemmat töissä. Kaverini lapsi jupisi, että on se kumma että niitä lapsia tehdään, mutta niitä ei sitten olla valmiita hoitamaan. Että joidenkin tahojen olis ehkä syytä miettiä mitä sitä lapsen kuullen puhutaan..

Erään kaverini murkkuikäinen poika oli löytänyt itselleen tyttöystävän. Netistä. Ei kai siinä sinällään mitään, mutta poika ja tämän tyttöystävä olivat "seurustelleet" jo monta viikkoa, eivätkä olleet tavanneet toisiaan, jutelleet vaan mesessä. Minä varoittelin poikaa, että se ns. tyttöystävä voi olla viiskymppinen karvanen äijä. Poika torpedoi kuitenkin epäilykseni sanomalla, että kyllä se on tyttö, se on laittanut hänelle kuvansakin. Daa! Kyllä me aikuiset ollaan sitten tyhmiä.. Jos joku sanoo olevansa netissä jotain, ja laittaa vielä kuvan päälle, niin kyllä se sitten totta on. Vähän niinkun noi elokuvatkin..

-PeppiLotta

keskiviikko, 19. marraskuu 2008

Talvirenkaat

Me ollaan oltu perheen kanssa jumissa kotona viime perjantaista saakka. Tai siis bussilla ja kävellen kyllä pääsee liikkumaan, mutta autolla ei. Kun meillä on autossa nyt ne talvirenkaat. Perjantaina hirveessä kiireessä ja paniikissa lähimpään rengasliikkeeseen ostamaan sellaiset kun joka tuutti toitotti että nyt se talvi tulee. Ostettiin oikein kotimaiset renkaat, kun se kotimainen rengasvalmistaja pisti porukkansa pakkolomille, niin pakkohan se on tämmösen tavallisen kuluttajan vähän kotimaista työtä tukea.

No juu, meillä siis on auton alla talvirenkaat, mutta ei se talvi sitten vielä tullutkaan. Joten me ollaan kotona jumissa siihen saakka kun tulee lunta ja pakkasta, eli se talvi. Sitä tosin vähän ihmettelin, että miten kesärenkailla voi ajaa muka syksyllä. Missään en ole nähnyt myytävän syysrenkaita, joten pikkasen on tässä syksyllä jänskättänyt tuo ajaminen kun oli kesärenkaat alla. Jos vaikka poliisi olis pysäyttänyt, niin ois ollu aika vakava paikka jos se olis renkaista huomauttanut. Ei varmaan olis syyksi riittänyt, että nää on ihan uudet kesärenkaat, eikä olla mistään löydetty syysrenkaita. Tarttee varmaan keväällä käydä samassa liikkeessä kyselemässä kevätrenkaita, että päästään lapsen kanssa ikeaan ja ideaparkkiin ja mitä niitä muita lasten huvittelupaikkoja oikein olikaan...

-PeppiLotta

tiistai, 18. marraskuu 2008

Naamakirja

Allekirjoittanut on pohinut jo pitkään, että mikä se on se sellainen naamakirja, josta kaikki nykyään vouhkaavat niin mahdottomasti. Minulta on useaan otteeseen kysytty, olenko naamakirjassa. Ja silmät ymmyrkäisenä sitä sitten olen vastannut, että en. Kun en ole tiennyt mikä se sellainen on.

Nyt voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että naamakirja on tuttu juttu meidänkin perheessä. Tai lähinnä siis ton meidän vauvan osalta. Sille kun tupsahti postista moinen. Voidaan sitten vauvan ollessa aikuinen kertoa sille, että se on ollut jo ihan pienestä saakka trendeissä mukana ja tehnyt vanhempansa ylpeäksi.

Ja tässä todisteeksi pari kuvaa:

2071791.jpg

Kuva 1. Etusivu. Tota voi kuulemma muokata, joten kauppalistassa onkin jo myrkyttömiä kangastusseja, että saadaan siitä enemmän oman tyylinen.

2071792.jpg

Kuva 2. Kavereita, ne on jättänyt tohon viestejäkin meidän vauvalle..

2071793.jpg

Kuva 3. Ja koska eletään 2000-lukua, on oltava niitä eri värisiäkin kavereita. Hianosti ne osaa suomea kirjottaa noi ulkomaalaisetkin. Ihan ihmetellä täytyy.

Ihan kaikista kavereista en kuvaa viitsinyt ottaa, niitä siis on vielä pari lisää. Kaikkein hienointa tossa naamakirjassa on se, että noista vähän niinku kukan terälehtiä muistuttavista osista saa erilaisia ääniefektejä. Yksi rapisee, toisenen vinkaisee jne. En yhtään ihmettele, että aikuisetkin viihtyy tuntikausia tuon naamakirjan parissa.

-PeppiLotta

lauantai, 1. marraskuu 2008

Pirullista

Hyvänä äitipuolena lupasin siippani jälkikasvulle kissan, mikäli tämän äiti suostuu elikon ottamaan heille. Lapsi kun on mankunut kissaa tai koiraa tai ihan mitä vaan elikkoa ties kuinkan kauan. Meille kun ei eläimiä tule. Paitsi syötävässä muodossa. Kyllä, tiesin olevani aika inhottava, kun tiesin ettei ko. talouteen eläimiä voida ottaa, mutta olen kyllästynyt olemaan se paha äitipuoli, joka ei lemmikkejä meille halua. Joskus se äitikin saa vuorollaan olla se ikävä ihminen.

Välitön palaute kotona käydystä keskustelusta tuli sitten tänään. Lapsen äiti oli pakannut mukaan kassillisen pehmoleluja. Mahtavaa. Meillä kun tuota tavaraa on omasta takaakin jo niin paljon, että joka paikka on täynnä. Urakalla olemme myyneet, antaneet ja heittäneet roskiin tavaroita, joille meillä ei ole käyttöä. Olin aivan epätoivoinen, kun lapsi intoa pinkeenä selitti mitä kaikkea oli tuonut ja esitteli lelut sitten pikkuveljelleen. Koita siinä sitten olla hymyileväinen ja mukava, kun pannu kiehuu. 

Mutta ei hätää, koska olen ehkä maailman ikävin ihminen näin selvinpäin, ja kun tätä selvää kautta on kestänyt sattuneesta syystä kohta melkein vuoden, niin tämä pirullisuus vaan kasvaa. Vaihtarina lapsi vei kotiinsa kassilisen puhdasta rojua. Leluja joilla hän ei enää täällä ole leikkinyt ja joista piti päättää heitetäänkö roskiin vai viekö kotiinsa. Ja voin kertoa että se tavara oli ihan oikeasti roskiskamaa.. Katsotaan jatkuuko tämä kierre ensi visiitillä, vai saadaanko se katkaistua ja sovittua että mitään ylläripaketteja ei enää lähetellä puolin tai toisin. Meiltä kun tuo tavara ei lopu, siippa jo sanoi, että ensi kerralla annetaan rikkinäinen sohvapöytä lapsen mukaan ;o)