Enpä olisi uskonut, että lapsesta voi olla näin paljon iloa kuin olemme puolisoni kanssa reilun viikon ikäisestä nyytistä saaneet. En edes muista koska olen viimeksi nauranut näin paljon.

Ensinnäkin lapsen ilmeet. Vauva kun ei oikein hallitse kasvojaan, niin ilmeet ovat mitä koomisimpia. Ei voi olla nauramatta, kun toinen vääntelee pientä naamaansa milloin minkäkinlaiseen mutruun. Valitettavasti kamera ei ikinä ole käsien ulottuvilla kun parhaat ilmeet tulevat.

Sitten on vauvan äänet. Aika-ajoin vauva päästää niin kovia ääniä, että säikähtää niitä itsekin. Ensimmäiset kunnon pierut saivat äidin ja isän pärähtämään hirveeseen nauruun. Kyllä, pieru- ja kakkahuumori toimii meidän perheessä aina. Ja voitte uskoa, että ne pierut ovat äänekkäitä. Oikein miehekkäitä. Lisäksi pissasuihkun väistely on melkoista taidetta, ja jos se suihku sattuu osumaan äitiin tai isään, saa se kuivana säilynyt vanhempi syyn nauruun.

Aivastukset kuuluvat myöskin huvittaviin asioihin. Taannoin vauva makoili hoitoalustallaan vaipanvaihdossa tutti suussa, kun aivastus pääsi yllättämään. Tutti lensi komeassa kaaressa suusta. Pikkasen harmitti, ettei sattunut mittanauhaa käsille, voitaisiin ruveta  merkkailemaan noita lentopituuksia ylös. Saa Pitkämäki meidän pojasta vielä pahan kilpailijan, sen verran vakuuttavalla kaarella tutti lensi.

Että kyllä sitä ihan pienestäkin lapsesta on vahemmilleen rajattomasti iloa. Toisen kustannuksella on aina kiva nauraa, oli se toinen minkä ikäinen tahansa. Ja hyvähän se on lapsenkin oppia sietämään sitä, että hnen kustannuksellaan nauretaan. Parantaa itsetuntoa, ja selviää paremmin perheensä kanssa.

-PeppiLotta