Jokainen joka tuntee allekirjoittaneen vähänkin paremmin, tietää etten todellakaan siivoa kuin pakosta. En pidä siivoamisesta, ja teen sitä ainoastaan silloin kun on ihan pakko. Eli noin parin viikon välein. Tilanteeni muuttui suorastaan autuaalliseksi kun löysin tuon aviosiippani, jonka kanssa kotitöiden jako menee jotakuinkin seuraavasti: Hän siivoaa pari kolme kertaa viikossa ja laittaa ruokaa. Minä pesen pyykit ja leivon. Ja näytän tietty nätille. Näillä eväillä suhde pysyy kunnossa, kun kummankaan ei tarvitse tehdä sitä mitä inhoaa.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa, nyt kun tuo lapsi tekee tuloaan. Koska minä olen kotona ja siippa töissä, lienee kohtuullista (ainakin joidenkin vanhakantaisten ihmisten ajatusmaailman mukaan) että minä kannan päävastuun kotitöistä (niin varmaan). Nyt raskausaikanahan tää on helppoa, kun voi vedota siihen että on raskaana, eikä voi/saa tehdä mitään raskasta. Tai mitään noin ylipäätään.

Taannoisella kauppareissulla kanssabloggaajani kanssa silmiini sattui loistava siivouskapine. Mikrokuituinen siivousväline, joka laitetaan käteen, ja jolla voi siivota ihan mitä vaan. Tiedättehän sellaisen kylppärin mattomateriaalin näköisestä tehty juttu, jota mainiostetaan sitä myyvissä kaupoissa jatkuvasti pyörivässä mainospätkässä pikku-pikku telkkarissa näiden kapineiden välittömässä läheisyydessä. Päätin jalostaa ideaa tulevaisuutta varten. Ostan niitä pari ja kunhan tuo kersamme oppii jossain kohtaa liikkumaan, sujautan nämä mopit vain sen jalkoihin ja voin itse köllötellä sohvalla kaunareita tai salkkareita tuijotellen ja lapsi hoitaa siivoushommat. Ja vähän ennen kuin isi tulee töistä kotiin, levitän imurin taktisesti keskelle eteisen lattialle, piilotan mopit ja näyttelen kuin olisin koko päivän huhkinut kotia siivoillen.

Muahahaaaa.. Olen nero! 

-PeppiLotta