Lapsenkasvatusrintamalla on ollut hiljaista, tuota vauvaa kun ei vielä voi ihan hirveesti kouluttaa. Ideoita kyllä on vaikka muille jakaa, mutta niistä sitten myöhemmin. Kanssabloggaajani Peppi sekä Lotta ovat kiireisiä toinen töistä ja toinen muutosta johtuen. Että minä kotiäitinä koitan pitää tätäkin linnaketta pystyssä, joskin aika kehnoissa kantimissa ollaan tällä(kin) saralla.  

Istuin kaverini luona kylässä ja puhuttiin kännikalasta. Kaverin poika kysyi silmät ymmyrkäisenä, että millanen kala se kännikala oikein on. Repesimme kauheeseen nauruun ( ja trautmatisoimme lapsen varmaan iäksi), ja lupasin laittaa seuraavan kerran kun poika tulee meille kylään ruoaksi kännikalaa. Niitä kun tuossa läheisellä asuinalueella on aika lailla, joten materiaalia piisaa kyllä.

Samainen poika kuunteli toisen kerran minun ja äitinsä puheita. Puhuimme verotuksesta ja kerroin meille tulevan palautuksia aika rutkasti. Samaan hengenvetoon sanoin, että vaikka se on kiva saada jouluksi rahaa, niin parasta olisi kuitenkin se, että vuoden lopussa saldo olisi +-0. Poika kysyi, että mikäs sitten olis +-10. Koitettiin kovasti selittää termiä +-0, mutta en ole ihan varma siitä menikö se ihan perille saakka.

Ja sitten kunnon asennetta. Kaverini lapsi oli sairaana. Kaverini joutui kuitenkin olemaan töissä, joten lapsi haettiin sitten isovanhemmilleen. Lapsen palattua kotiin, kaverini kuunteli lapsen ja tämän kaverin leikkejä. Leikittiin nukeilla kotia, ja yksi lapsista oli sairaana ja tämän sairastavan nukkelapsen vanhemmat töissä. Kaverini lapsi jupisi, että on se kumma että niitä lapsia tehdään, mutta niitä ei sitten olla valmiita hoitamaan. Että joidenkin tahojen olis ehkä syytä miettiä mitä sitä lapsen kuullen puhutaan..

Erään kaverini murkkuikäinen poika oli löytänyt itselleen tyttöystävän. Netistä. Ei kai siinä sinällään mitään, mutta poika ja tämän tyttöystävä olivat "seurustelleet" jo monta viikkoa, eivätkä olleet tavanneet toisiaan, jutelleet vaan mesessä. Minä varoittelin poikaa, että se ns. tyttöystävä voi olla viiskymppinen karvanen äijä. Poika torpedoi kuitenkin epäilykseni sanomalla, että kyllä se on tyttö, se on laittanut hänelle kuvansakin. Daa! Kyllä me aikuiset ollaan sitten tyhmiä.. Jos joku sanoo olevansa netissä jotain, ja laittaa vielä kuvan päälle, niin kyllä se sitten totta on. Vähän niinkun noi elokuvatkin..

-PeppiLotta

No juu, meillä siis on auton alla talvirenkaat, mutta ei se talvi sitten vielä tullutkaan. Joten me ollaan kotona jumissa siihen saakka kun tulee lunta ja pakkasta, eli se talvi. Sitä tosin vähän ihmettelin, että miten kesärenkailla voi ajaa muka syksyllä. Missään en ole nähnyt myytävän syysrenkaita, joten pikkasen on tässä syksyllä jänskättänyt tuo ajaminen kun oli kesärenkaat alla. Jos vaikka poliisi olis pysäyttänyt, niin ois ollu aika vakava paikka jos se olis renkaista huomauttanut. Ei varmaan olis syyksi riittänyt, että nää on ihan uudet kesärenkaat, eikä olla mistään löydetty syysrenkaita. Tarttee varmaan keväällä käydä samassa liikkeessä kyselemässä kevätrenkaita, että päästään lapsen kanssa ikeaan ja ideaparkkiin ja mitä niitä muita lasten huvittelupaikkoja oikein olikaan...

-PeppiLotta

Nyt voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että naamakirja on tuttu juttu meidänkin perheessä. Tai lähinnä siis ton meidän vauvan osalta. Sille kun tupsahti postista moinen. Voidaan sitten vauvan ollessa aikuinen kertoa sille, että se on ollut jo ihan pienestä saakka trendeissä mukana ja tehnyt vanhempansa ylpeäksi.

Ja tässä todisteeksi pari kuvaa:

Kuva 1. Etusivu. Tota voi kuulemma muokata, joten kauppalistassa onkin jo myrkyttömiä kangastusseja, että saadaan siitä enemmän oman tyylinen.

Kuva 2. Kavereita, ne on jättänyt tohon viestejäkin meidän vauvalle..

Kuva 3. Ja koska eletään 2000-lukua, on oltava niitä eri värisiäkin kavereita. Hianosti ne osaa suomea kirjottaa noi ulkomaalaisetkin. Ihan ihmetellä täytyy.

Ihan kaikista kavereista en kuvaa viitsinyt ottaa, niitä siis on vielä pari lisää. Kaikkein hienointa tossa naamakirjassa on se, että noista vähän niinku kukan terälehtiä muistuttavista osista saa erilaisia ääniefektejä. Yksi rapisee, toisenen vinkaisee jne. En yhtään ihmettele, että aikuisetkin viihtyy tuntikausia tuon naamakirjan parissa.

-PeppiLotta

Välitön palaute kotona käydystä keskustelusta tuli sitten tänään. Lapsen äiti oli pakannut mukaan kassillisen pehmoleluja. Mahtavaa. Meillä kun tuota tavaraa on omasta takaakin jo niin paljon, että joka paikka on täynnä. Urakalla olemme myyneet, antaneet ja heittäneet roskiin tavaroita, joille meillä ei ole käyttöä. Olin aivan epätoivoinen, kun lapsi intoa pinkeenä selitti mitä kaikkea oli tuonut ja esitteli lelut sitten pikkuveljelleen. Koita siinä sitten olla hymyileväinen ja mukava, kun pannu kiehuu. 

Mutta ei hätää, koska olen ehkä maailman ikävin ihminen näin selvinpäin, ja kun tätä selvää kautta on kestänyt sattuneesta syystä kohta melkein vuoden, niin tämä pirullisuus vaan kasvaa. Vaihtarina lapsi vei kotiinsa kassilisen puhdasta rojua. Leluja joilla hän ei enää täällä ole leikkinyt ja joista piti päättää heitetäänkö roskiin vai viekö kotiinsa. Ja voin kertoa että se tavara oli ihan oikeasti roskiskamaa.. Katsotaan jatkuuko tämä kierre ensi visiitillä, vai saadaanko se katkaistua ja sovittua että mitään ylläripaketteja ei enää lähetellä puolin tai toisin. Meiltä kun tuo tavara ei lopu, siippa jo sanoi, että ensi kerralla annetaan rikkinäinen sohvapöytä lapsen mukaan ;o) 

Että väsy väsy västäräkki vaan... 

-PeppiLotta

Toisella kertaa taas kahden kaverini lapset olivat kyydissä, sisko ja veli ja tyttö. Veli huuteli takapenkille tytöille ja kiusasi näitä. Riitaa tuli mm. karkeista, joita jokaisella oli oma pussinsa mukana. Hidastin auton vauhtia ja tikkukirjaimilla puhuen ilmoitin, että jos meno ei rauhoitu, saavat ipanat tapella moottoritien reunassa ja ilmoittaa isilleen, mistä saa noutaa. Sisko (fiksu tyttö muuten) tokaisi, että noin äitikin aina sanoo, mutta ei se koskaan niin tee. Johon minä vastasin, että olenko minä teistä yhdenkään äiti. Minulla ei ole mitään sukulaisuus tai tunnesiteitä, että suu poikki tai jäätte juuri tähän. Loppumatkan minulla oli hyvin hiljaisia ja kalpeita lapsia autollinen. Ja niin mukavan rauhallinen tuokio autossa.

Kaikki tämä on tuottanut tulosta, lapset uskaltavat koukutella kaikille muille aikuisille, olivat sitten sukua tai, mutta eivät minulle. Minun vahtivuorollani se kapinoivinkin esipuberteettinen menee vaikka kuudelta sänkyyn jos käsken niin. Toki ne perkeleet aina yrittävät, että äiti ja isä antaa tehdä sitä tai tätä. Yleensä tuumaan, etten ole kumpikaan ja koska olen huushollissa sillä hetkellä ainoa aikuinen, niin minä määrään. Mitenköhän tuon oman lapsukaisen saisi yhtä kuuliaiseksi? Se pirulainen kun näkee äidistään sitä pehmeämpääkin puolta.

-PeppiLotta

Muutenkin sitä huomaa, että nuo lapsesta irtoavat eritteet ovat yhtäkkiä tosi merkittävä juttu. Isoa pissaa vaipassa ihmetellään, kakan tuloa odotetaan kuin lottovoittoa, röyhtäisy saa aikaan kehut (ja sitten kohta rupeat opettamaan lasta, että se röyhtäily ruoan päälle on oikeasti huono tapa..) ja pulautuksia seurataan silmä kovana, että tuliko sitä nyt kuinka paljon ja jäiköhän sille mahaan mitään. Vanhemmuus on aika sairas laji, kun rupeaa oikein asiaa miettimään..

Toinen huvi on syöminen. Tai syöttäminen. Oletteko koskaan koittaneet saada nälkäiseltä, tuttia raivokkaasti imevältä lapselta sitä tuttia pois suusta? Tai sormia? Tai tissiä kesken syöntiä? Voin kertoa että ei muuten ole ihan helppoa. Saa aikuinen ihminen käyttää voimia ihan tosissaan. Ja tissiin sattuu pirusti kun sitä väkisin koittaa saada irti lapsen suusta. Kertakokemus tästä lajista opetti asian tuskallisuuden ja nyttemmin odottelen suosiolla siihen saakka kunnes imuote on herpaantunut hieman.

Toivoakseni osaamme joskus tulevaisuudessa nauraa lapsen kanssa, eikä aina vaan lapselle, ettei lapsi kasva ihan kieroon..

-PeppiLotta

Minä olen varmaan se, joka saa muut vaikuttamaan kilteiltä ja suvaitsevaisilta? Peppilotta on varmaan se, joka saa muut vaikuttamaan mukavilta? (Ite olet sanonut! Turha pultata! ) ja Peppi se, joka saa muut  vaikuttamaan anteeksiantavaisilta. Doch, doch  : D

Kummityttö: sä olet niin kamalan köyhä kun sulla ei ole kuin kaksi asuntoa.

Tyttäreni: Joo, mutta mulla onkin Espanjassa kämppä ja kesämökki meren rannalla. Että sä se vasta köyhä olet kun sulla ei ole kuin kolme asuntoa.

Kummityttö: mutta mulla onkin uusi audi ja mersu. Sulla ei ole kuin toi vanha autonrämä.

Että näin meillä leikitään... Hieman kuulostaisi elitistiperheeltä. Kysyn vaan, että missä on äidin Espanjan asunto, kesämökki ja Audi!